Täpinä ja paniikki valtaavat alaa koomailulta. Muutaman tunnin kuluttua sitä pitäisi olla valmis lähtemään viettämään ensi yö Turussa ja sitten huomenna Helsinki-Vantaan lentokentän kautta kohti New Yorkia. Lyön vaikka vetoa siitä, että Turussa tulee noin miljoona unohtunutta asiaa mieleen ja paniikki kymmenkertaistuu, kun niitä ei enää pääse kotoa hakemaan. Toisaalta järjellä kun ajattelee, niin kunhan on rahaa, passi ja liput, niin eiköhän sitä tule toimeen. Nykissä pitäisi olla ainakin pari kauppaa, niin eiköhän sieltä sitten saa ostettua jos jotain unohtuu. Ehe ehe.
Laukku tuntuu edelleen liian tyhjältä. Punnituksessa tuli lukemat 12,8 kg ja käsimatkatavarat painavat nelisen kiloa. Ihan hyvissä lukemissa mennään siis, kun lentoyhtiöiden rajat ovat 23 kg ja 10 kg :) Shoppailuvaraa löytyy. Siltikin tekisi mieli käydä läpi kaappeja ja etsiä lisää mukaan otettavia vaatteita "kun kerran on tilaa". Vaatii huomattavasti tahdonvoimaa olla tekemättä sitä. Tai ehkä menen tekemään sitä kunhan saan tämän kirjoitettua... >:)
Meri tuossa edellä mainitsikin jo vähän reissulla vastaan tulevista lämpötiloista. Ne vaihtelevat aika mukavasti. Perkuleen New York painuu heti sinne lähemmän kymmentä kuin kahtakymmentä astetta, kun me saavumme. Nyt siellä ollaan vielä parinkymmenen kieppeillä. No, mutta onneksi loppuviikosta alkaa pikkuhiljaa lämpenemään jälleen. Katselin vähän tämän hetken lämpötiloja reittimme varrelta, niitä olisi tässä:
Sanoisin, että kelpaa! Etenkin nuo Nolan ja Vegasin lämpötilat lämmittävät mieltä jo nyt ;) Ja uskoisin, että muutaman viikon päästä Friscossakin on jonkin verran lämpimämpää. Vaikkakin merenrantakaupunkeina Friscossa ja Losissa on ongelmana todennäköisesti kova tuuli. Jostain muistan lukeneeni nimittäin, että Losissa ei välttämättä olekaan rantakelejä, vaikka lämpötila olisikin sopivissa lukemissa, sillä tuuli mereltä on niin kylmä. Toivotaan silti parasta! Tahtoo päästä ihonväriltään edes hohtavanvalkoisesta tavalliseen valkoiseen :D nimim. white iz mah color
Kirjoittaminen toimii hyvänä tapana unohtaa hetkeksi paniikki ja ahdistus, mutta paluu todellisuuteen odottaa. Veikkaan, että ahdistus hellittää vasta sitten kun JFK:lla ihanat TSA:n sedät ja tädit päästävät meidät suosiolla maahan. Sitten saa olla pelkästään innoissaan!
xx Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti