keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Mikä lentäen tulee

Me ollaan hengissä! Lähdettiin tosiaan tiistai-iltapäivänä Helsinki-Vantaalta British Airwaysillä kohti Lontoota, jossa vaihdettiin näppärästi Virgin Atlanticille ja koneen keula suunnattiin kohti Vapaudenpatsasta. Helsingin ja Lontoon välinen kolmen tunnin lento tuntui erittäinkin pitkäveteiseltä, kun lennon lyhyyden takia ei viitsinyt sen enempää kuluttaa vähäisiä tylsyydentappokeinojaan. Saatiin me sentään pieni snack eli jonkin sortin paprika-kana-leipä (joka tosin jäi allekirjoittaneelta syömättä, sillä vedettiin kentällä napaan saavillinen nachoja ja muita herkkuja kera oluen). Saatoin myös maistaa koneen valkkaria, joka osoittautui ihan kohtuulliseksi ollakseen lentokoneviiniä.

Virgin Atlanticin lennosta pitää kyllä antaa erityiskehuja. Kone oli valtava ja jokaisella matkustajalla oli oma ruutu edellä olevan penkin selkämyksessä. Tästä viihdekeskuksesta löytyi vaikka miten paljon leffoja, tv-sarjojen jaksoja, musiikkia sekä pelejä. Leffavalikoimassa oli ihan uusiakin leffoja, jopa yksi sellainen, joka on Suomessa juuri vasta saanut ensi-iltansa.

Varoituksen sanana voisin vielä mainita kaikille, että Don Jon on sellainen leffa, jota EI kannata valita lentokoneessa katseltavaksi. Niille, jotka eivät tiedä kyseistä elokuvaa kerrottakoon, että pieni vaivaantumisen puna saattaa nousta poskille, kun elokuvasta 90% on joko elokuvien hahmojen välisiä seksikohtauksia tai sitten klippejä pornografisesta materiaalista, jota päähenkilö ammentaa aika suurella kauhalla. Mikäli elokuvan kuitenkin valitsee, niin suosittelen kääntämään päätä 180 astetta molempiin suuntiin ja tarkistamaan, että lähettyvillä ei istu lapsia :D

Anyway, siinä se hiukan reilu seitsemän tunnin lento kului rattoisasti elokuvien ja musiikin parissa. Ei kumpikaan Merin kanssa edes nukuttu, joskin siihen saattaa olla osansa myös sillä, että lentokoneen istuin on maailman epämukavin nukkumispaikka.

JFK:lle saavuttaessa saatiinkin sitten jännittää turvatarkastuksia. Koneesta jonotettiin tiskille, jossa virkailija otti sormenjäljet ja valokuvan. Etukäteen oltiin luettu kaikkia kauhutarinoita virkaintoisista virkailijoista, jotka haluavat tietää missä asuu matkan ajan, onko varaa olla maassa, milloin lähtee ja miljoona muuta asiaa. Todellisuudessa virkailija oli sen oloinen, että menkääs nyt matkoihinne. Ainoa asia, mitä hän katsoi tarkemmin oli mun passikuva. Heh, saattaa olla että ulkonäkö on hieman päässyt muuttumaan viimeisen 8 vuoden aikana n___n

Tarkastuksesta päästiin hakemaan laukut ja sitten taksijonoon. New York näyttäytyi meille kaikessa loistossaan, kun taivaalta vihmoi vaakasuoraan jotain kamaa olomuodoltaan rännän ja lumen välimaastosta. Katujen varsilla autot oli oikeesti sellasen muutaman sentin lumikerroksen alla! Hotelli onneks löytyi siitä huolimatta ja ei voi muuta sanoa, kun ohhoh :D Meillä on täällä nimittäin maailman pienin hotellihuone. Kyllähän me nyt tiedettiin, että halvalla lähdettiin ja että huone tulee olemaan pieni (jaetuilla wc- ja suihkutiloilla), muttakun ei tänne mahdu edes meidän matkalaukut lattialle! Toisaalta kaksi telkkaria on tietenkin saatu ängettyä tähän tilaihmeeseen (yksi kerrossängyn molemmille osastoille, daa). 'Murica sanon vaan.

Kaikki tilat on kuitenkin ihan siistejä ja sängytkin mukavia nukkua eli tilan puute on ainoa ongelma. Mutta eipä siinä muuta, ollaan vaan melkosia akrobaatteja kun lähdetään täältä, kun joudutaan sompailemaan laukkujen yllä ja keikkumaan kerrossängyn kaiteissa. Ilmainen avoin Wifi on myös aika iso plussa tälle hotlalle sekä se, että sijainti on kahdestakin syystä aika oiva. Ensimmäinen on se, että ollaan ihan Hudson-joen rannassa eli näkymät on etenkin ilta-aikaan ihan muksat ja toinen se, että metroasema löytyy kohtuullisen muutaman korttelin kävelymatkan päästä.

Voin kertoa, että uni maittoi ihan hyvin ensimmäisenä yönä, kun valvomista oli takana sellaset kivat 24h ja sisäinen kello tikitti jo aamukahdeksaa kellon ollessa täällä noin yksi yöllä. Kaikkein haastavinta tässä koko touhussa on se, että sais itsensä vielä tajuamaan, että tosiaan on Nykissä! Kaikki on niin jotenkin epärealistista. Kokoajan sais olla nipistämässä itseään, että hei, tää on hei oikeesti nyt se New York :D

xx Sanni

Ei kommentteja: