sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Herkkuja ja hiekkaa

Road-osa meidän roadtripistä alkoi lauantaiaamuna. Päätimme olla laittamatta herätystä, sillä hyvät yöunet tuntuivat fiksulta ajatukselta. Herätystä ei kaivattukaan, sillä Denniksen kämpillä oli tässä vaiheessa myös muita surffaajia; kaksi tyttöä Ranskasta ja takapihalle telttansa pystyttivät kaksi nuorta miestä Texasista, joten hälinä ja vehkaaminen alkoi jo melko aikaisin. Aamutoimien jälkeen hyppäsimme sitten joskus yhdentoista aikaan ihanaan Hyndai Elentraamme ja viritimme apupoika Matin keskustelemaan kanssamme reitin kulusta. Matti on siis navigaattorimme, just so you know.


Ihailimme vielä Nolasta poispäin ajaessamme upeita suomaisemia ja rehevää luontoa, jonka odotimme siitä sitten kohta katoavan ja vaihtuvan "teksasmaisempiin maisemiin". Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vaikka suomaisemat jäivätkin taakse, koko matka Dallasiin oli yllättävän vihreää. Asiaankuuluvasti auto piti tietenkin täyttää matkaherkuilla. Nappasimme mukaan Oreoita, Funyuns-sipsuja sekä Jelly Beans -namuja. Etenkin Jelly Beanseistä oli suunnatonta iloa, kun erehdyimme napsimaan pussista karkkeja, joiden makuina olivat Root Beer tai Sizzling Cinnamon. Ilmeet olivat siinä kohtaa kyllä näkemisen arvoisia :D



Jouduimme matkalla yllättäen myös tankkaamaan ja tajusimme, ettemme edes tiedä mitä tankata uljaaseen ratsuumme. Lisäksi bensa-automaatti ei suostunut hyväksymään meidän maksukorttejamme, joten koko homma oli melkoista evoilua. Huoltsikan täti kuitenkin avusti meitä ja tankki saatiin täyteen (eikä auto vielä ole hajonnut eli varmaan oikeaa tavaraakin!). Ajaessa olimme myös huomanneet, etteivät ihanat vuokraamotyypit olleet täyttäneet lasinpesunestesäiliötä, joten nappasimme sitäkin huoltoasemalta kanisterin.

Varasimme Dallasista etukäteen hotellihuoneen (Hotels.comin mobiilisovellus palvelee melko hyvin ja Tripadvisoria kun käyttää rinnalla, niin johan pelittää), joten navigaattoriin oli helppo asettaa hotellin osoite ja pääsimme suoraan perille. Kävimme noutamassa broiskua ja salattia Wing Bucket -nimisestä lafkasta. Omnom, salaatti maistui semihyvältä, kun on viikon verran syönyt 'muricamoskaa.



JFK Memorial
Sunnuntaina jätimme Hotelli Lawrencen taaksemme ja koska Meri ajoi koko lauantain, oli sunnuntaina minun vuoroni. Elentra lähti liikkeelle jouhevasti, mutta Matilla oli ilmeisesti lauantai-ilta vähän venähtänyt, sillä ajelimme hetken aikaa jotain ihme reittejä. Onneksi jäätyminen helpotti melko nopeasti ja Matti pääsi taas kärryille, kunnes seuraavaksi tietyö sotki pasmoja. Suurempia ongelmia ei kuitenkaan senkään suhteen ollut ja pääsimme kiitämään läpi nyt jo huomattavasti kuivemmaksi ja odotusten mukaisemmaksi muuttuneiden maisemien läpi.

Dallasissa muuten tuuli ihan älyttömästi, eikä tuuli ainakaan helpottanut matkalla. Nyt googlailin vähän niin mitä nyt pientä himumyrskyä/tornadotouhuja tuolla Kaakkois-USAssa. Ihmekös, että "vähän" tuuli. Autossa tuntui koko 7 tunnin ajamisen aikana tuulenpuuskia ja levähdystauoilla ei meinannut mekko pysyä päällä :D Lisäksi havaittiin omituinen ilmiö, kun tuuli nostatti ilmaan punertavaa hiekkaa/multaa pelloilta, minkä seurauksena ilma oli sumuinen ja punertava. Näkyvyyttä oli tiellä ihan hyvin eli ei huolta sen suhteen, mutta horisontti ja aurinko olivat kuin paksun paksun verhon takana. Hyvin omituista. Hetken tuulessa seistyään sai myös sylkeä hiekkaa suustaan, kun hampaissa alkoi narista :D Namia.






Nyt ollaankin jo Amarillossa hotellissa ja kävimme hakemassa ribsejä, pulled porkkia ja grillattua kanaa läheisestä BBQ-ravintolasta - ollaanhan sentään Teksasissa. Nyt masut täynnä nautitaan vielä jälkkäriksi Chocolate Fudge Oreoita ja tuoreita mansikoita ♡ Elämä on ihan kivaa atm :)

Huomenna sitten kohti Denveriä, Coloradoa! Tai mistä sitä tietää, minne tie vie ;)

Yours truly,
Sanni

Ei kommentteja: